Joko pitää herätä

arkeen?! Ei jaksaisi vielä, vaikka kinkku jo tökkii ja tekisi mieli heittää se harakoille ☺ Siis, niille toisenlaisille sellaisille...

Voisin vielä tuudittautua menneisiin pyhiin, jolloin ei kaduilla näy mitään liikennettä ja kaupat ovat suljettuna. Mulle riittäisi vallan mainiosti tuo junaliikenne muutaman tunnin välein aktiviteetiksi. Sitäkään ei huomaa, jos ei satu olemaan "itäsiivessä" *eheh*.

Meidän joulu meni perinteisissä tunnelmissa ensin vanhempieni luona siskon perheen kanssa. Paitsi - nyt sai porukan pienimmäinen viettää aattoillan sairaalassa. Ei mitään vakavaa, pahin on ohi ja poika kotona normivirkeänä pitämässä jöötä vanhemmilleen ☺

Seuraavaksi suurin (3-v.) sai tuta pukista ja alussa näyttikin, että paniikkia pukkaa: "Eihän oo pakko mennä lähelle !" Isoveljelle tuumasi pukin syliin menosta: "Tinä meet!" Ei se ihme, kun pukin naamaria katsoo ☺

Seuraa kuvapläjäys joulusta: pukin tapaamisesta (kuopus halusi olla serkuilleen pukkina ja suloinen pikkupukki meillä olikin ♥) sekä joulunviettoa meiltä kotoa. Kuvat kertokoot puolestaan:

Hyasinttikin meni jo uusiksi.

En saanut taiottua tuota tv:ta pois kuvasta.

Ovenkoristusta.

Vintiltä roudattiin (muistettiin olemassaolo...) miehen ukin vanha tuuba alakertaan.
Mies puunasi ja kiillotti sitä joutessaan.

Tuuba sai uusia kavereita jouluaattona ☺

Kyllähän se mies tietää, että mä pidän tontuista(kin)...

Nämä veijarit istuivat kiltisti vierekkäin koko joulun ja ihmettelivät menoa.

Kyllähän se nyt kiiltää.

Tässä kuva ennen tököttien käyttöä.

Sitten ne pakolliset ruokakuvat. Uh...ei voi sanoa enempää muuta kuin - en syö enää ikinä !
(joo, joo - joka joulu sama virsi ☺)

Hieman jouluisia muistoja ystäviltä. Kyllähän ne taitavat minut hyvin tuntea. Lämmin kiitos ♥

Kaunis risuista tehty joulukukka.

Harakalle mieluinen tarjoiluastia ♥

Tähän lukemiseen en kyllästy eikä silmät painu kiinni ♥

Suloinen liina sopii niin hyvin meille.

Tuuban törähtelyä!! Hienoa, että jaksoitte tänne asti. Taisi tulla kuvaennätys yhteen postaukseen ☺ Taidan olla hiljaa taas muutaman päivän...

Lunta oli meillä aattona - saatiin valkea joulu, mutta kohta se on pelkkä muisto vain - täälläkin. Ulkona on koko kaupungin laajuinen luistinrata ☺ Aivan tajuttoman vaarallista liikkua, sanon mä. Ja pojat haluavat lähteä shoppailemaan ?! Taidan lähteä mukaan, jotta voisin tsekata kaupungin uuden retro/vintage-liikkeen, jonka huomasin taannoin avanneen ovensa. 

Luistimet jalkaan ja menoksi. Sulaahan se kinkku näinkin!