Rottinkia ja rautalankaa

Olin jo heivaamassa ko. rottinkikukkaruukkua "kompostin" puolelle, kun silmäni osuivat sen sisältä pilkottaviin rautalangan näköisiin osiin. Mietin, josko sen saisi purettua ja mitähän sen alta paljastuisi.

Tuumasta toimeen, innoissaan kuin pikkulapsi, joka avaa lahjapakettia, ruukun tukirunko alkoi paljastua. Ruukun jalkaosa on eri tavaraa, ei kuulunut alunperin ruukun alle. On tullut joskus siihen laitettua, kun halusin korkeutta lisää. Kapistushan koristi meidän polkupyöräpostitelineen (hirrrveä sanahirviö) vierellä pihatien kupeessa.

Kylttiosa irti.

Rottinkiosan purku ja suojamuovi näkyvissä.

Että tämmöistä:

Mustanako?!

Noup.

Much better.

Siinä se nyt koristaa vilpolan terassia. Katsotaan, kuinka kauan on yhteistyökykyinen, kun sai näin jatkoaikaa pihamaalla ☺

Tässä ennen kuva (joskus kevättalvella vuonna 1 ja puukko otettu kuva):

Ja postitelineen luona näyttää nyt tältä. Maalasin punaisen postilaatikonkin siinä sivussa, kun iski silmään. Niin... ja maalasin myös toisen vanhan (mustan) Welcome-kukkatelineen valkoiseksi ja laitoin rautakorin myös tässä olleeseen rottinkikorin tilalle. Sitä en jaksanut (vielä) purkaa osiin saatikka tuunata mitenkään☺

Pyörän taakse on ilmestynyt puu, jonka on pikkuhiljaa annettu siinä kasvaa.
Olkoot nyt siinä, kunhan ei pyörää kaada ☺

Valkoista siis täälläkin puolen pihaa, mutta erottuu vihreästä paremmin kuin musta.
Eiks' vaikka ?!

Nyt jännätään illan säätä. Paljon ovat lupailleet, vielä ei ole paksahdellut. Taivas sinnittelee ja kuumuus alkaa olla jo liikaa...

Helteistä heinäkuun viimeistä kaikille! Palaillaan.

Kuvaunohdukset ja peilituunaus

Olin unohtanut kovalevyn kätköihin kokonaan ottamani kuvat juhannusruusuista. Pensas kukki reilusti juhannuksen jälkeen ja virittelin sitten juhannuksen jälkeen huumaavaa tuoksua sisällekin. Tässä muutamia unohtuneita kuvia:

Sitten vuorossa pienen peilin "meikkaus". Melkein pidin peilin alkuperäisenä, mutta koska jokin pienen pieni häiriötekijä siinä oli, päätin suihkauttaa efektisprayn jämät sen päälle:

Huisi maali, vaikka kestikin kuivua meikäläiselle turhan kauan ☺ Tätä lisää ehdottomasti!

Loppuun kuva meidän pöytäkoristeesta. Turhan se on iso, mutta sitäkin söpömpi, joten taidan pitää sen tuossa ☺

Ja nyt sorvin ääreen. Moikka moi !

Ja lipaston päälle

Mökiltä kulkeutui joitain tavaroita pois ja tämäkin ent. Tiimarin ostos sai uuden elämän meillä kotona.

Muistanette varmaan, kun näitä kirjanpinon näköisiä rasioita alkoi ilmestyä markkinoille. Kovasti on kehittyneet ko. rasiat nykypäivänä ja siksipä tällekin oli tehtävä jotain. Ja se jotain oli - valkoinen käsittely. Idea lähti tuosta edellisen postauksen lipastosta (eli se väri). Ennen kuvaa en (kas kummaa) muistanut ottaa, mutta liian tummahan se oli ☺

Lopuksi tekstiä pintaan ja lakkakerros päälle. Kestää kovaakin kulutusta ☺ Siinä se vielä tyhjänä nököttää ja pölyä kerää uuteen pintaansa. Avainrasiana mitä mainioin, kenties. We'll see.

Iloista viikonalkua ♥

Lipaston muokkausta

Sinänsä toteutus ei mitenkään kummoinen eikä vaikea, mutta meille lipastosta kehkeytyi passelimpi kuin mitä se olisi ollut alkuperäisenä ☺ Joku päästelee varmasti ärräpäitä nähdessään tekosemme, mutta näin se elämä vain joskus menee - ja yleensä meillä aina näin, jos joku ei tiedä...

Ostettiin Bloomin vahaa K-raudan alelaarista eikä purkin pohja vieläkään ole näkyvissä vaikka makkarin iso lipastokin (<- klik) sillä peitettiin. Ihmeen riittoisaa on.

Tällainen teksti näkyi muuten lipaston laatikon takasivulla. En ole sen kummemin selvitellyt minkä maalainen huonekalu on:

Näin komia se oli ennen pilalle panoa ☺

Maljakko löytyi myös K-raudasta.
Pionit on kesän ostokset Tampereelta, Nekalan Löytöliiteristä ☺

Lipaston laatikossa on hyvässä tallessa kissojen talutushihnat, eipä sinne juurikaan muuta mahdu. Mitäs tykkäsitte? Menikö pieleen vai osuiko edes lähelle?

Lipasto on ostos Vaalasta, hintaa sillä oli 18 euroa, joten oli jo sinänsä perusteltu hankinta. 

Loppuun pari kuvaa kissoista. Helle vetää kissaherratkin veteläksi eikä ihme, kun miettii turkin pituutta ja karvamäärää ☺

Lemmy tykkää maata puulaatikoiden ja pitsiliinan päällä aina kun silmä välttää.
Rautakori toimittaa kiilan virkaa ikkunalaudalla ja ikkunan ollessa raollaan, on siinä hieman viileämpi maata.

"Pitäiskö mun innostua jostain ?!"

Pörtsi lempipaikallaan - aivan reporankana.
Taitaa olla sikiunessa koko katti.

"Siinäpähän huhuilet. Mua laiskottaa!!"

Näillä jutuilla jatketaan taas.

Helteistä viikonloppua kaikille! 

Muuta mukavaa löytöpäiviltä

Yksi lempikaupoistani on Vaalassa Pänikkä & Piironki. Eikä  pelkästään tavaroiden vuoksi vaan myös liikkeen iloisten omistajien. Täällä pelaa täydellisesti asiakaspalvelu ja hymyileviä kasvoja on aina niiiin mukava nähdä!! Terkut vain Terhille ja Petelle ♥

Nämä ihanuudet nappasin P & P:sta mukaan:

Pitsiliina.

Huuhteluastia uusiokäytössä.

Kannellinen tarjoiluastia, tällä kertaa ovaalin muotoisena.

Aidosta vanhasta jauholokerikosta olen pitkään haaveillut. Parista lokerikosta oli kulmat kolhiintuneet ajan saatossa, mutta onneksi meiltä löytyi varaosia ☺

Nämä taasen lähtivät mukaan lähes kirjaimellisesti kadulta ☺

Tälle olen jo temput tehnyt. Siitä lisää myöhemmin.

Toimiva peli.

Euron löytöjä

Bieder-tuoli ajalta, jolloin ei niin vain rautanauloja ollut helposti saatavilla.

Nuottikirjat tuolin päällä ovat miehen isoisän sotilassoittokunnan ajan peruja.

Kuulinko oikein, sanoiko joku: "Hohhoijaa..." Onkohan siellä enää ketään vai ovatko kaikki lukijat häipyneet jonnekin ☺

Pidetään loput aarteet näiltä reissuilta omana tietona ja jatketaan tuunaus- sekä askartelupostauksilla seuraavilla kerroilla. Ja tietty jollain muullakin aiheella, mistä tämä blogi on niinikään tehty ☺

Oikein lämmintä heinäkuista viikon jatkoa ruudun sinne puolen !

Ja kiitokset suuret Vaalan piskuiselle, mutta sitäkin vilkkaammalle kirppiskylälle.
Oli jälleen ilo visiteerata ♥