Joo, ne olivat punaiset jo valmiiksi, mutta eipä tullut silloin mieleen, että jouluksi voisi tuunata teekatkin teemaan sopivaksi ;DD
Nou hätä, vintillä lymysivät meidän ikiomat vanhat (ensimmäiset yhteiseen kotiin aikoinaan 24 vuotta sitten hankitut ja hyväksi todetut). Eipä ole malli paljoa vuosien saatossakaan muuttunut kun vertaa aikaisemman postauksen vanhoihin versioihin. Vaativat vain siistimistä ja maalia pintaan, kuten yleensä...ja niinpä niistä tuli sitten tällaiset:
Meillä on jatkuvasti käyttöä korokkeille keittiössä, johtuneeko minun julmetusta pituudestani vai miehen saapumattomissa olosta silloin, kun pituutta tarvitaankin lisää ;D Niin ja ne vanhat ruokakomerot *huoh* ne ovat niin korkeita ja sitten niiden yläpuolellakin on vielä ne pikkukaapit!! Mä en vain yllä joka paikkaan *heh*
Ai niin, näkisittepä miten meillä oli aikoinaan peilit asennettu... Mies kysyi, onko nyt hyvä korkeus? Vilkaisin kauempaa ja tuumasin: OK. Menin lähemmäs ja oma otsa loisti kirkkaasti peilistä...miehen kasvot näkyivät kyllä koko komeudessaan peilistä ;D Tästäkin on opittu, joten nyt meillä näytään kumpainenkin aivan jokaisesta peilistä!
Kuopuksen kanssa on taas isketty kädet liimaan, kun sattui kierrätyksestä löytymään vanhoja ihania kirjoja. Tai oikeastaan metsästin niitä vain nättien kansien vuoksi. Pitsivarastoa piti tyhjentää, joten niistä syntyi taulun kehyksiä tai jotain. Yhteen pistin magneettimaalia, jotta valokuvan vaihto tarvittaessa onnistuisi helposti:
Yksi kirjoista oli niin ihanan jouluinen, että otin sen siltä seisomalta ja kotona vasta katsastelin tarkemmin...Naisen oma lääkärikirja (1961) *hip hei* Enpäs taida sitä silputakaan, vaan pidän tallessa sellaisenaan. (Mut, mä varmaan sairastun, jos luen sitä...)