Kesäpäivä landella

Piipahdettiin aamupäivästä maalla - landella näin joidenkin mittakaavassa. Ihanassa lapsuuteni mummolamaisemassa. Sää suosi, kuten koko viikonlopun (ristinmerkki) ja mikäs sen mukavampaa kuin relata luonnonhelmassa. Näissä maisemissa on tullut muutama kesä aikoinaan vietettyä:

Yli 100-vuotias pihapiirin komistus ☺ Mii laik it.

Saalistakin tuli:

Pihahommiakin on tok' tehty, niistä lisää myöhemmin. Sen verran kerron, että nyt lähti meiltä kukkapenkki veke. Ei oo mun juttu nuo puutarhahommat, mutta kenties jossain muodossa joskus tulevaisuudessa jotain viritellään. Ei mitään viidakkoa, mutta jotain kenties. Ehkä. En tiedä. En lupaa mitään. 

Tämmöistä kaivettiin ylös ja sen päällä ollutta havupensasta. Juuh, alla oli vanha sembramännyn kanto *erkele, että oli iso....! Sen eräs juuri (yksi monista) kasvaa sitten suoraan alaspäin, joten se jätettiin rauhaan. Ei se miesvoimin lähtenyt ja sähkövehkeitä ei sitä varten tilailla ☺ Pinta saadaan kuitenkin tasaiseksi.

Alppiruusu on ainut kasvi, jonka tunnistan tuolta rikkaruohojen ja joidenkin maanpeittokasvien seasta, joten oli kenties oikeutettuakin pistää penkki maan tasalle ☺ En mä kuitenkaan ruusua pois heittänyt, se siirtyy toiseen paikkaan pihaa koristamaan *hope so*

Tämmöistä kuntoilua täältä, ensi viikolla mennäänkin sitten kohti hulinoita!

Ihanainen (jokavuotinen) Runoviikko, Kajaanin Markkinakatu ja Kainuun Musiikkijuhlat elävöittävät kaupunkia olan takaa ☺ Josko nyt jo töidenkin puolesta, mutta muutenkin osallistun aivan jokaiseen noista☺ Teini on töissä Runoviikolla myös, joten saa tuta sitten kunnon työnteosta ☺

Palaillaan, kun voi taas huokaista ☺

Moi moi !

Ja sää suosii

Eipä ole paljon tullut seiniä katseltua muutoin kuin ulkoa päin näinä viime päivinä. Mitä nyt työpaikalla väkisinkin on sisätiloissa pysyttävä.

Viikonloppuna kuopus lähti isovanhempien mukaan maalle, josta me noudettiin poika sunnuntaina kotiin. Mutta ennen kotiinpaluuta vietettiin hetkinen minun isovanhempieni maisemissa ja ajeltiin traktorilla ja mopolla (?) ja pestiin pöytä (tai ainakin yritettiin puhdistaa kymmenien vuosien pölyt sekä liat pois....) ja ja ja...

Jep, pakko oli mennä kyytiin - verestämään muistoja, joita en muistanut *hih*
Oon mä varmaan kyydissä ollut joskus muinoin, muttei ollut yhtään tuttu olo ☺

Aivan hirrrrveeen kamalan kovaa ajaa nuo citinuoret, kun ne rattiin päästää....

Luntakin löysin vielä.

Vanha pöytä sai kyytiä painepesurista, mutta 3-4 maalikerrosta vaatii kuitenkin järeämpiä otteita:

Kotiin tultua pöydän puhdistus jatkui, sillä tännehän me sitä ollaan sijoittamassa loppupeleissä. Pöytä on ukkini isän tekemä häälahja isovanhemmilleni ja sitähän ei vähässä kummassa poltetakaan, joten tältä se näytti illansuussa ja homma on jatkunut tänäänkin ☺ Tämä säätila on käytettävä hyödyksi, sillä ei tuota 2 metristä voi sisätiloissakaan entisöidä.

Saa nähdä, käyttämättömänä se on ollut 40 vuotta... Kyllä siitä hyvä vielä tulee!

Mä meen nyt taas hiomaan! Palaillaan.

Kesä maistuu...

mansikalta, kalalta ja auringolta, vaikka näin alkuun. Flunssasta huolimatta (voiton puolella ollaan ja petissä ei olla maattu ollenkaan kuin yöunilla).

Esikoinen sai elämänsä ahvenen ollessaan mummon ja ukin mukana maalla. Kyllä sitä kelpasi pistää suihinsa ja voisinpa jopa sanoa, että ähky tuli puolikkaasta fileestä! Painoa oli 1850 grammaa ja uistimella sitä oli veneen perässä houkuteltu. Tosin toiveena oli hauki, joita sitten seurasi kyllä parikin ahvenen jälkeen, mutta tällainen vonkale oli enemmän kuin ylläri.

Mansikoita on syöty niinikään olantakaa.

Vohvelit ovat kuopuksen käsialaa. Äidillä ei ollut asiaa paistohommiin...

On nautittu säästä kuistin varjossa ja retroradion kauniista sävelistä ;D

Kiitokset ihkusta radiosta Pepille ♥

Juu ja tuli se hortensia sitten meidänkin pihaan... Paikallisessa taimimyymälässä oli kesäkukat -70 %... ja pari kasvia oli vielä pakko hankkia. Tässä hortensia, jonka talvehtiminen kellarissa on kuulemma mahdollista (toivottavasti onnistuu myös tämän hortonomin avustuksella...R.I.P. ...):

Pojat vetelee vielä sikeitä sängyssä, me ollaan miehen kanssa jo totuteltu pikkuhiljaa aamuheräämisiin (tai mies on, sillä mulle se ei ole ongelma, oikeastaan luonteenvika). Loma lähenee loppuaan, mutta voitte olla varmoja, että siitä nautitaan loppuun asti täysillä ;D

H-mm, mitähän kivaa tänään tehtäisiin (katse kysyvänä miehen puoleen ;D Ne angervopuskat voisi raivata maan tasalle ja jonnekin kauas pois ikkunoiden alta. Jaa-a, saa nähdä...voipi olla, että jää ensi kesään, on niitä sen verran monta *hih*

Mutta pihalla ollaan varmaan loppupäivätkin, siitä ei ole epäilystäkään!
Niin...no...ainahan me ollaan vähän pihalla eikä haittaa ;D

Lämpöistä päivää kaikille ja jälleen tervetuloa uusille lukijoille!
Kiva, että teitä tupsahtelee tänne kylään ♥

Kyllä maalla on mukavaa!

Viikonloppu lähestyy loppuaan ja lunta sataa!!!
Noo-o! Nyt se jo loppuikin, höh!
Vielä ei voi puhua lumipeitteestä täällä, vaikka pohjoisessa ollaankin, mutta talvi tekee tuloaan, se on varma se :=)
Käytiin eilen mummolassani tekemässä isälle ja äidille apuna vähän kattohommia siskoni porukan kanssa ja samalla pengoin vanhan talon vinttiä, josko sieltä joitain kivaa vaikka löytyisi...ja löytyihän sieltä.
Siskolleni vanha kengänlesti, lasipulloja, vanha peltirasia ja itselleni aikas vanha ruosteinen pannu, leimasinrasia ja vanhat laatikon kahvat. Vanha pyyheliinateline ja hedelmälaatikkokin löytyi, mutta ne vielä jätettiin paikoilleen eikä tuotu kaupunkiin asti.
Talo itse on jostain 1800-1900 -luvun vaihteesta, ukkini on syntynyt siellä 1920 ja yksi rakkaimmista aarteistani onkin hänen vanha kehtonsa, josta oli aikaisemmin maininta täällä.
Isovanhemmillani on ollut talossa sittemmin myös kauppahuone, joten osa pienistä aarteista varmaan vielä lymyää vintillä kaiken sanomalehden ja sahanpurun alla.
Alla muutama kuva reissusta.

Itse vanha talo

Kurkistus ikkunasta sisään...

Astutaan  peremmälle ;)

Kurkistus ikkunasta ulos.

Uunin luukkukin kuvattuna...

Matka jatkuu...näitä ovia talossa riittää!

Päämäärä häämöttää.

... ja eikun ylös asti näitä portaita pitkin.

Vanha piippu ja osa vinttiä, josta pengonta alkoi.

Yleisnäkymä mummolan maille.

Vähän prätkäilyä..pitäisiköhän jo vaihtaa.isompaan "mopoon" :)
Kuvassa esikoinen.

Missähän se kuopus oikein lymyää???

ja ukin traktorin kyytiäkin saivat pojat kokeilla.
Tätä lystiä olisi tietty voinut jatkaa vaikka kuinka.

Päivä oli mukava, mutta mehut se vei nuoremmista heti kotimatkalla :D

Eipä tuota unta hirveästi tarvinnut itsekään houkutella, mutta parit tuunaukset piti vielä illan päätteeksi tehdä:

Kuopukseni, 7-v. poikani, tekemä pitsi liina :=)

Näihin tunnelmiin ja lunta odotellessa, toivotan kaikille teille lukijoille ihanaa sunnuntai-iltaa!