Leikitkö sä mun kaa....?

Taavi osaa ilmaista tylsyytensä naukumalla kimeästi (ja pitkään), härnäämällä vuoroin Lemmyä ja vuoroin Pörriä - Lemmyä kenties eniten. Pörri on kuninkaan oikeudella hieman enemmän rauhassa yllätyshypyiltä ja hännän pyydystämiseltä kuin Lemmy, mutta sitkeä on tuo pikkusissi yrittämään, täytyy sanoa ☺

Tässä eräs kuvasarja, kun Pörriä kosiskeltiin leikinpyörteisiin - siinä onnistumatta. Loppupeleissä tuijoteltiin ikkunasta ulos:

"Tuuksä leikkii mun kaa?"

"Mä EN leiki enää!!

"Voisitko edes vähän aikaa...?"
"Eksä millään voi ymmärtää, että EN!"

"Mikä tuolla on ?"

"Saanko mä tulla, Lemmy, kattoo ?"

"Tuutko säkin kattoo...?"
"Hmmphh. Näyttääks, että kiinnostaa..."

Jotain siellä oli.

"MIKÄ TOI ON?"

"On se iso ja kovaääninen!" (juna...)

"Voinko mä tulla nyt sinne kattoo?"

"Höh...ne jätti mut ihan yksin tähän töllöttää...."
Mitäs änkesi ☺

Noihin kuviin kun vielä kuvittelee tehosteääneksi sellaisen kimeän kissanpennun maukumisen, niin se on sitten siinä. Hauska oli seurata tuota kovaa yritystä, joka ei tuottanut tällä kertaa tulosta.... 

Iltaisin vedetään rundia keittiöstä makkariin - matot on tasasen tappavaan tahtiin kasassa ja matkan varrella särkyy aina silloin tällöin tavaroitakin. Mutta hei - ne ovat vain tavaroita ja pääasia, että kissat viihtyy ☺ 

Yöt ovat rauhoittuneet juoksujen osalta *koputan puuta*, aamuisin saadaan tuta kehräyksestä rinnan päällä ja pikkukielen nuolaisut kasvoihin ♥ Eipähän tarvita herätyskelloa ☺

On tää vain niin ihanaa *hih*! Päivääkään en vaihtaisi pois näiden veikkojen luota.

Iloista viikonjatkoa ruudun sille puolen!

Maalikaappi seinälle

Synkkäsävyinen ostos, mutta niin passeli tuunaamalla saatetuksi renginkaapiksi, että pakkohan oli hankkia. Kainuulaista käsityötä vielä kaikenlisäksi! Todella huolella tehty kaappi.

Mutta se alkuperäinen sävy (näette viimeisestä kuvasta) ja puunväriset koristelaudoitukset ovissa...maalattavaksihan se raukka joutui.

Eikä taaskaan ennen-kuvaa, sori... Muisti ei terävintä laatua - näköjään - enää.

Kyllä nyt maalipurkkien kelpaa ja lisääkin mahtuisi !

Hui hai, mennään taas viikonlopulle! Rentouttavia päiviä kaikille !

Maltti on valttia

Joskus sitä hillitsee kyllä maltillisesti itsensä ja samalla yllättyy. Tämän seuraavan ostoksen kanssa on nimittäin käynyt siten 2 vuoden sisällä jo kahdesti. Kolmas kerta todensanoi.

Aikoinaan Pepin luona Tampereella kirppiksiä kolutessa törmäsin täydelliseen ja toimivaan versioon. Hintakin oli kohdillaan, mutta kulkupelinä oli meillä juna (bad choise), joten sinne jäi.

Vuosi sitten paikallisessa törmäsin sellaiseen taas, mutta hinta oli ei-kohdillaan ja halkeamakin siinä taisi olla, joten helposti luovuin ajatuksesta.

Kunnes eräänä kauniina päivänä männä viikolla jälleen tuossa samaisessa paikallisessa, törmäsin sellaiseen taas. Hinta oli todellakin kohdillaan, sillä eihän tässä sisuksia ollut, mutta en niitä kaipaillutkaan. Mielessä aivan jotain muuta kuin lämmitys ☺

Voinhan mä noin kuvainnollisesti varpaani sen läheisyyteen asetella, muttei se lämmitä kuin mieltä ☺ Ja se riittää.

Mukavaa uutta viikkoa !

Lyhtyjen juhlaa

Pikkuhiljaa pitää viritellä ajatusta ulkovalaistukseen, lyhtyjen muodossa. Millään ei suostuisi pienet aivot uskomaan, että kesästä on luovuttava (tai olisi jo aikaa sitten pitänyt). Märkää ja pimeää - yaks, että mä vihaan tätä vuoden aikaa...

Lyhtykaupoilla on tullut käytyä - kirppareilla lähinnä. En ole markettien megavalikoimia vielä ehtinyt vilkaista.

Peräkonttikirpparilta löysin aarteen ja tuunattavatkin versiot. Ekassa on tarpeeksi harakkamaista kiiltoa ripauksella ruostetta:

Tuunattavat versiot oli sitten tylsän teräksiset, joten pistin maalaten ne osat. Ihastuin näissä noihin lasikupuihin. Parin euron ostos ja ripaus spraymaalia, simple diy:

Torilta ostin jo kesällä tämän uusvanhan jalallisen komeuden. En tiedä maltanko täysin luonnon armoille pistää vai pidänkö kuistilla:

Elokuussa innostuin vielä ostamaan parit kasvit koristamaan terassin kupeessa olevaa lyhtypylvästä. Ja pientä kasvua olen havainnut, joten ei ihan hukkaan mennyt nuo ostokset, joissa hädin tuskin oli alussa elämää (kuvat otettu pari viikkoa ostosta):

Ja kukintaa nyt. Ympäriltä alkaa levinneet nauhuksen lehdet olla syötynä, muutoin on ihan nättiä vielä ☺

Ja nyt jännäämään saadaanko Arska esille tänään. Olisi nimittäin jo aika. Kaksi sadepäivää on aivan liikaa tällaisena kesänä.

Ihanaa viikonloppua kaikille !!

Voihan piika sentään

Tämä mäntyinen pikkuinen joka tytön (?) unelma löytyi viikonlopun kierrokselta. Kotona oleva isompi ruskea versio ei houkuttanut maalaamiseen, vaan olin jo pitempään etsinyt sopivampaa projektia uhria.

Puuvalmis ja hyväkuntoinen. Kassalle siis, kiitos.

Ai mikä ennen -kuva?! Mä mitään sellaisia ota, saatte vapaasti kuvitella. Tällainen siitä tuli (ja meni) jollekin pikku tytölle ☺

Takavasemmalla touhusin näitä *eheh* eli sillä aikaa, kun peilin maali kuivui, sipaisin uudet pinnat näihin naulakoihin:

Ja kun täällä somessa ollaan, mitä moninaisimmilla apuvälineillä milloinkin, niin pitäähän ne kissatkin opettaa. Joillekin blogin lukijoille voi olla tuttu tämä vanhempi tapaus aikoinaan. Ja tottakait nuorinkin kattimatikainen piti opettaa myös näille tavoille. Lemmy toimi tutorina:

Lemmy miettii: "Mitähän tästä tulee...?!"

"Että täh...?!"

"Mikä se siellä liikkuu ?"

"Mä saan sen."

"Kala siellä ui."

Hiiri juustossa saa tassut kuitenkin liikkumaan ☺

Loppupeleissä tuo vekotin (=tabletti) sitten lentelikin pitkin lattiaa...piti ottaa pois...ja pitää taukoa. Nyt se on niin nähty, ettei vähempää voisi kiinnostaa ☺ Miten tämä sama saataisiin toimimaan ihmislapsilla ☺

Mennään taas kohti loppuviikkoa. Moi moi !!