Puuttuvat palaset

Jo oli mennä roskiin, niinkuin yleensä ruukataan rikkoutuneille tavaroille tehdä. Mutta ei - jälleen käsi pysähtyi (veti takaisin roskiksesta) ja lamppu syttyi.

Tosin toteutus kesti, pakkasilmoilla ei tee mieli muuta kuin värjötellä viltin alla ja nauttia lämmöstä sohvalla takkatulen ääressä, eikös joo ?!

Mulla oli nämä osat sitten kasattuna pöydälle:

Vanha leivosvuoka

Kerrosvadin ripaosa , jonka sprayjasin.

Rakennusliimaa ja puupuolasta puolitettu palanen sekä rikkimennyt lasikupu.

Ehjä jalkaosa.

Sitten "sorvailtiin" osia kiinni (kunhan nuo metalliset osat oli ensin maalattu):

Sittenpä tätä luomusta on pyöritelty yhden jos toisen alusen kanssa....

Sprayjattu valkoinen lautanen - nääh, liian vaisu...
Tähän voisi joku tekstihullu iskeä kiinni...

Vanhassa ja koristeellisessa on sitä jotain...Kakkupaperikin piristää jollain muotoa...

Vai olisiko sittenkin ilman paperi tällaisen vanhan kaunottaren kanssa hyvä?!

Tää paperi ei ainakaan käy tähän ☺

Eli yhteenvetona hieman: tuo lasikupu oli särkynyt tuosta kohtaa, missä on tuo rakennusliimakompleksi ja kupu kuului tuohon valkoiseen jalkaosaan. Ne olivat aikoinaan yhdessä toimineet tuikku/kynttiläkoristeena, mutta minä taavi iskin sinne joskus muinoin sakset sekä muuta kivaa tavaraa ja pohja ns. petti ☺ Päätin kääntää lasikuvun täysin toisinpäin ja antaa sille uuden elämän.

Ai, että mitä tapahtui sitten jalkaosalle. No, tietty uusiokäytin senkin ja siihen iskettiin kiinni kaapista löytynyt köyhänhopeainen tuikkukippo. Nyt se sitten on siinä alkuperäisessä käytössä jatkossa... Tässä vielä kuva:

Tämä tuunaus kannatti ja jälleen on maailmassa muutama roska vähemmän - tosin ne ovat edelleen meidän kotona, mutta näitä roskia tykkään katsella ☺

Mä jatkan täällä noiden alustojen kanssa vekslaamista.

Mukavaa tammikuun viimeistä ja alkavaa helmikuuta kaikille !!

Pyörien ja hyörien

makuuhuoneessa. Piti laittamani kirpparilta ostettu taulunkehys seinälle - kunhan saisin siihen "sisuksen" väännettyä. Mutta toisin kävi. Laiskuuttani en jaksanutkaan mitään kuvaviritelmää saatikka peiliä siihen laittaa vaan lättäsin sellaisenaan makkarin seinälle. Siitä se sitten lysti alkoi eli vähän touhuilin enemmänkin - laiskuuttani ☺

Kehyksen alle tuli tuo tuunailtu Jyskin lipasto, joka on ystävältä ostettu ja todella mieluinen. Vanha ovi lähti tuosta seinältä toiseen nurkkaan murjottamaan, mutta mielestäni sopii sinne kuin nakutettu. Ovi ja lipasto vaihtoivat päittäin paikkaa - suruitta ☺

Ja taas on piristetty vapaapäivää. Senpä jälkeen siivoiltiin sitten koko kämppä ja nyt voikin jo huokaista. Lopuksi esittelyssä pari tuunausta, ovat varmaan ohimennen jossain vaiheessa vilahdelleetkin blogissa.

 Lauantai-illan jatkoja, ihanaiset !!

Peili(e)n paikka

Vaihtelu se on poikaa, sanon mä. Jos ei muuten niin vaikka seiniä pitkin ☺ Joten seinille katse siis - taas.

Vuonna yksi ja puukko olin ostanut eurolla kirpparilta vanhan peilin kehykset. Toivorikkaana odotin (ja se kannatti), että jonain päivänä löytäisin niihin sopivan peilin. Ikkunaostoksilta sen bongasin yhtenä sunnuntaina lenkillä ollessa ja seuraavana arkena se oli jo kotona.

Peili sijoittui ruokailuhuoneeseen entisen vanhan (ja tuunatun) peilin paikalle, joka taasen muutti kuopuksen huoneeseen (siellä, kun ei ollut peiliä vielä ollenkaan *mikä sisustusmoka*).

Onhan se vähän epäsymmetrinen, mutta mikäs vanha ei olisi ☺  Hyvä, ettei leikkelemään tarvinnut alkaa, sillä isompia peiliraatoja on vintti pullollaan. Ne leikkauskokemukset ovat niin kovin epämukavia...

Ja mikäs sen hauskempaa kuin katsella itseään peilistä kuin olisi vähintään Särkänniemen Metkulassa ☺ Mikään pinta ei ole tasaista.

Sitten kuopuksen huoneeseen:

Tämän peilin ollessa ruokailuhuoneessa, sen alla oli epämääräinen tuunaamani metallilätkä jostain vanhasta kukkatelineestä. Se sellainen Welcome-tyylinen kyltti se muistaakseni oli. No, joka tapauksessa se ei enää käynyt tuonne ruokailuhuoneen uuden peilin alle, joten lätkäsin se kuopuksen tuoliin kiinni:

Vastaväitteitä ei ole kuulunut - huh.... Toisin kuin teinin huoneessa touhutessa. Pihkura, että on vähään tyytyväinen 15-v talossa. Mitään ei saisi muuttaa tai vaihdella?! No, mähän en tunnetusti usko ja siitä lisää myöhemmin. Nyt pitää rientää viettämään toivorikasta torstaita sorvin ääreen.

Voikaahan hyvin ♥

Seinällä roikkuvaa

Edellisessä postauksessa vilahtikin nuo kultaiset killuttimet, joita en sen kummemmin enempää kommentoinut. Päätin tehdä oman postauksen aiheesta.

Taannoin ajelimme pitkästä aikaa ohi erään paikallisen osto- ja myyntiliikkeen, jonka olemassaoloa vain ei kertakaikkiaan muista jokaviikkoisella kirpparikierroksella ☺ Isot kyltit ikkunassa: ALE -40 % ja pian olimme ainoita asiakkaita liikkeessä *heh* Lähes kaikki tuotteet alennuksessa, hienoja huonekaluja roppakaupalla, mutta meidän huomiomme vei tämä seinäkello, joka makasi pölystä harmaana erään lipaston päällä.

Sopii tämän kellon kanssa olohuoneeseen vallan mainiosti. Kirpparilöytöjä sekin muutaman vuoden takaa:

Tuunatuille kirjoille piti keksiä lisää piilopaikkoja. Vitsit, että mä tykkään noista valoketjuista, mun puolesta saavat olla vaikka läpivuoden käytössä. Meneehän noi valottomanakin ihan vain koristeena. Ja totta puhuen, piti tuolle puukapallekin paikka keksiä.

Koko nurkkaus sitten tässä kuvattuna:

Mitäs muuta täällä on tapahtunut - hmmm... Työt alkoivat, joten illat menee jotensakin näin kuten seuraavassa kuvassa. Lemmy osaa matkia mua parhaiten ☺  Ei vaiskaan, en voinut vastustaa tuota kuvaa. Pakko jakaa jälleen hieman erilainen kuva meidän paurosilmästä teillekin. Ei sitä aina jaksa virkeänä olla, eihän ?!

Tänään pistettiin miehen kanssa teinin huone uuteen uskoon hänen ollessa kuntosalilla - yllätys ! Ei olisi kuulemma tarvinnut... Hih, ei niin, mutta meillä ei ollut muutakaan järkevää tekemistä pakkassäällä ☺

Pirtsakkaa viikonlopun jatkoa!

Joko on perjantai?!

Mä oon niin valmis viikonloppuun! Mitään kehitystä ei työmaalla, samat vanhat virret raikaa (ja balalaika soi...)

Siksi mä päätin ilahduttaa teitä yhdellä löydöllä ja toisella kirpparilla myynnissä olevalla tuotteella tämän postauksen myötä ☺

Nyt alkaa mun virsi... vanhoja...ovia... ei koskaan voi olla liikaa *heh* Vaalasta (kirppis nimeltään Loppis) ostin mm. vanhat oven karmit. Ihastuin täysin tuohon lookiin enkä rapsutellut enää maalia pois saatikka sutinut uutta pintaan. Mies sahasi sopivan kokoisen taustalevyn, joka päällystettiin molemmin puolin. Voi katsokaas vaihdella taustaa ☺ Ripa/otin on isovanhempieni vanhasta ruokapöydästä.

Nyt siinä on lahjapaperirullasta väsätty sanomalehtitausta ja toisella puolen on tuota samaa olohuoneen tapettia. Ja koska se tököttää tuon harmaan tuolin takana, laitoin vain yläosaan nuo kuvat kissoista. Katsotaan, jos ja kun se tuoli häviää edestä, kenties lisääkin siihen tulee noita valokuvasydeemejä.

 

Kaupan päälle sain nämä:

Sinettileimasin ?!

Kynttilänjalka.

Sunnuntaikävely kirpparille tuotti tulosta (niistä lisää joskus - ehkä), mutta lähinnä ajattelin näyttää teille erään mageen (?) sohvan mallia. Onks' kenelläkään kotona tällaista ☺

Voiskait tuossa joku Ludwig puolisoineen istuakin ☺

Olihan siinä kokoa ja näköä jopa näille leveysasteille ☺ Bongasin pramean peilinkin sohvan läheisyydestä. Taisivat olla pari... Hintoja en nähnyt - enkä kysellyt...

Tällaista tällä kertaa, palaillaan pakkasten paukkuessa !

Aktivointia

Postauksen otsikko käsittää lähinnä kissojen aktivointia, mutta totta puhuen tarttisin sitä itsekin. Seitsemän viikon paussi työmaailmasta on tehnyt kutaa, mutta miten osaan tehdä tulevista viikoista jälleen mielenkiintoisia ?! KÄÄK! Huomenna astun jälleen maaperälle, jota en ole pahemmin ajatellut näinä viikkoina.

Mutta asiasta viidenteen ja positiivisempaan aiheeseen, koska luonne ei anna periksi murehtimiselle! Sen lisäksi, että kuvassa näkyvä tabletti sai uuden pinnan, latasin siihen kissoille suunnatun pelin (monine ulottovuuksineen)... Jep, luitte oikein! Kissahan on tunnetusti laiskan ihmisen lemmikki ja itsenäinen otus, joten miksi se ei voisi myös pelata itsenäisesti tabletilla. Näin ollen omistajalle jää molemmat kädet vapaaksi ja voi huohahtaa *heh* Tai nauraa maha kippurassa!

Hiirihän se siellä...vähän on piirretyn oloinen...

"Jos vähän koettaisi..."

"Mä lyttään sen!"

Laserpeli pisti Lemmynkin pystyasentoon ☺

Ja maistelemaan hieman ☺

Kuvankaappausta (makuuasennossa)...

Tässä juoksi jo oikeennäköinen hiiri ja siinä riittikin ihmettelemistä.

Pörrikin sen bongasi, vaikka vauhti oli huima ☺

Äänikin siitä lähti ja sitä piti nousta ihmettelemään oikein kunnolla...

"Minne nurkkaan se meni piiloon?"

Lyttäystä.

Nykyään, kun Lemmy näkee minun ottavan tabletin käteen, se juoksee lähelle äännellen kuin tyyliin: "Mitä, mitä? Laitatko mulle SEN pelin?!" Aina se ei onnistu, sillä laiska emäntä tarttee tablettia välillä itsekin ☺

Loppuun iStylesta tilaamani tabletin uusi pinta. 

Sitkeä tarrakuori on kiinni ja pysyy ☺
(Kunnes kyllästyn)

Oikein iloista viikonalkua kaikille!