Rottinkia ja rautalankaa

Olin jo heivaamassa ko. rottinkikukkaruukkua "kompostin" puolelle, kun silmäni osuivat sen sisältä pilkottaviin rautalangan näköisiin osiin. Mietin, josko sen saisi purettua ja mitähän sen alta paljastuisi.

Tuumasta toimeen, innoissaan kuin pikkulapsi, joka avaa lahjapakettia, ruukun tukirunko alkoi paljastua. Ruukun jalkaosa on eri tavaraa, ei kuulunut alunperin ruukun alle. On tullut joskus siihen laitettua, kun halusin korkeutta lisää. Kapistushan koristi meidän polkupyöräpostitelineen (hirrrveä sanahirviö) vierellä pihatien kupeessa.

Kylttiosa irti.

Rottinkiosan purku ja suojamuovi näkyvissä.

Että tämmöistä:

Mustanako?!

Noup.

Much better.

Siinä se nyt koristaa vilpolan terassia. Katsotaan, kuinka kauan on yhteistyökykyinen, kun sai näin jatkoaikaa pihamaalla ☺

Tässä ennen kuva (joskus kevättalvella vuonna 1 ja puukko otettu kuva):

Ja postitelineen luona näyttää nyt tältä. Maalasin punaisen postilaatikonkin siinä sivussa, kun iski silmään. Niin... ja maalasin myös toisen vanhan (mustan) Welcome-kukkatelineen valkoiseksi ja laitoin rautakorin myös tässä olleeseen rottinkikorin tilalle. Sitä en jaksanut (vielä) purkaa osiin saatikka tuunata mitenkään☺

Pyörän taakse on ilmestynyt puu, jonka on pikkuhiljaa annettu siinä kasvaa.
Olkoot nyt siinä, kunhan ei pyörää kaada ☺

Valkoista siis täälläkin puolen pihaa, mutta erottuu vihreästä paremmin kuin musta.
Eiks' vaikka ?!

Nyt jännätään illan säätä. Paljon ovat lupailleet, vielä ei ole paksahdellut. Taivas sinnittelee ja kuumuus alkaa olla jo liikaa...

Helteistä heinäkuun viimeistä kaikille! Palaillaan.