Kynttilänvalossa ja ilman

Melko lailla ilman on oltu. Ei uskalla vieläkään Taavin vuoksi, muutoin kuin ruokailuhuoneessa kahvitellessaa vieraiden kanssa poltella hetken aikaa. Muutoin meillä palaa patterivalot luomassa tunnelmaa.

Yhden sarjan ihania rautalangassa kiinniolevia valosydämiä virittelin kakluunissa roikkuvaan kranssiin. Sillä nurkalla ei vielä valoa ollutkaan muutoin kuin uunissa aina silloin tällöin ☺

Paikallisesta sisustusliikkeestä löytyi nämä ihanat (ja hopeiset) ruusutuikut, mutta niitä tuskin polttelen muutoinkaan ☺ Ripottelin pitkin ja poikin toisten kukkasten keskelle ja pitkin pöytää:

Tämä kaveri se tykkää tiputella kaiken alas. Tässä viimeisin yritys, jonka ikuistin kameralle. Sai huokaista, että kyseessä oli onneksi sähkövalot...

"Toi näyttää kivalta (tiputettavalta)..."

"Polttaakse...?!"

"Ei polta!"

"Mitä sä siinä urppaat?! Älä tuu sanoo mulle, mitä mä saan tehdä!!"
Tilanne oli se, että kysyin Taavilta, että mitä sä luulet siellä tekeväs...ja vastaus (ilman ääntä) vois olla vaikka tuo.
Niin ärhäkästi vastasi ja nenäänsä nyrpisti tuohtumuksesta... "Mokomakin häirikkö!" Siis minä...hmphh.

Pari hopeista löytöä loppuun, eka löytyi meidän uudelta kirpparilta ja toinen tori.fi:stä:

Vähintäänkin saisi aurinkolasit olla käytössä näitä katsellessa, mutta valon määrää ei voi liikaa voivotella tähän aikaan vuodesta, joten en itke ☺ Tykkään katsella.

Mukavaa viikonjatkoa ruudun sille puolen !