Tukea sitä olla pitää

Ruokatuntikirppistely tuotti tulosta. Ilmankos se kutina oli mennä lyhkäisellä ruokiksella (ja täydellä vatsalla) vielä kirpparille norkkumaan. Niin vain jalat (pyörä) sinne vei.

Puuvalmiit pinnat ovat suuressa suosiossani eritoten, kun niihin voi helposti iskeä pensselillä kiinni. Ja nyt, kun tätä ihmemaalia - tosin pieniä purkkeja vielä - saa "lähikaupasta", piti kokeilla uutta sävyä. Soft sand. Yhtä ihana kuin muutkin vaaleat sävyt ☺

Keittokirjatelineen kannoin mukanani kotiin ja samalle iltaa työstin sen. En malttanut odotella vapaita, mitä sitä aikaa tuhlaamaan...

"Mallailin" ensin ruokailuhuoneeseen matkalaukkuvuoren päälle...

Erilaisilla valokuvilla, sillä niitä olin ehdottomasti päättänyt siinä päällä pitää. Jotenkin passaa tuon tekstin kanssa yhteen.

Välillä hoilattiin virsiä (tai jotain). Tuli mieleen nuottiteline, mutta nuotit puuttuivat.

Kunnes eräänä iltana (tänään itseasiassa) nakkasin olohuoneen ikkunalaudalle kahdan vanhan kapan väliin ja that's it - for now:

Muttei ilman valokuvia:

Nyt sitten jännätään, kauanko se tuossa ehjänä ja pystyssä pysyy ennenkuin Tasmanian tuholainen kokeilee kävellä yli ☺ Pitänee pitää valot sammuksissa, sillä ne saattavat houkutella pikkuisen lähemmälle tutustumiskäynnille. Päiväsaikaan meillä on toistaiseksi ollut "Pääsy kielletty" olohuoneeseen, on sen verran menoa ja meininkiä 3 kissan juostessa välillä jaloissakin.

Taavi kantelee foliopalloa tuoden sitä heittäjälleen pikkuhiljaa. Hyvä koira, eikun kissa ☺ Kiva leikki illan ratoksi, jotta uni maistuu. Välillä juostaan laserpisteen perässä niin, että hengästyttää. Pörri tosin on aikas pelottava jyrätessään pitkää käytävää kynnet raapien laminaattia ☺ Silloin tekee mieli väistää.

Että raaps raaps vaan! 

Se on kuulkaas viikonloppua! Oikein mukavaa sellaista kaikille tänne kurkkiville ☺