Pojat ulkoilee

Aikaisemmin kerroin, miten Lemmy ei ole kovinkaan ulkoilmakissa... Hiljaa hyvä tulee, kuten tässäkin asiassa. Lähes jokainen aurinkopäivä on ulkoiltu ja aamulla syöksytään ovelle sellaista kyytiä, että jos se ovi olisi auki - häntä vain vilahtaisi !

Valjaisiin on totuteltu kovasti ja välillä se menee hihnan puremiseksi koko touhu. Mutta kehitystä tapahtuu koko ajan, joten päästään jo hyvin eteenpäin :=) Pörri on tottunut taluttaja - vie meitä kuin kala vedessä *heh*

Mitä sä teet?

Ihmetöllääjä...

Mikäs tämä on?!

Minne se meni?!

Hei, mennään piiloon !!

Mennään tonne nurkan taa!

Oota, mä syön vähän...

Minne se jäi?!

Mä oon täällä! Täältä on huikeat näkymät asemalle! Juu - se on se Helsingin juna vaan...

Mikäs paikka se tämä on ?! Pääsisköhän tuonne ylemmäs vielä?!

Ton taaperon kanssa ulkoileminen ottaa niiiin voimille...

Mukavaa puuhaa, kissat kyllä jaksaisi hihnan päässä mennä ja olla, itse vain on välillä niin laiska tässä hommassa. Onneksi mies on väsännyt 2-kerroksisen häkin aikoinaan ja siellä viihtyvät tosi kauan kuunnellen päästäisten liikehdintää lattialaudoituksen alla sekä katsellen oravien iloitteluja pihapuissa.

Loppuun pari pakollista kukkakuvaa, sillä kameran roikkuessa kaulassa, ei näitäkään kuvaamisia voinut jättää väliin. Kohta ovat muistoja vain säiden alkaessa kääntyä syksyyn päin.

Palaillaan taas !