Rippikoululainen

Se oli kuin eilinen päivä, kun tulin töistä kotiin ja esikoinen kipitti ovelle vastaan leveä hymy kasvoillaan tuumaten: "Äetä..." Mummu hoiti meillä esikoista kotona minun aloittaessani työt äitiysloman jälkeen, sillä emme millään raaskineet antaa pikkumiestä vieraille hoitoon ;=) Aloitin työt heti mammaloman jälkeen ja ehdin nähdä ensiaskeleet, jotka meillä otettiin 9 kuukauden iässä. Sen jälkeen se on ollut yhtä menoa :) Tarhaan mentiin sitten 3-vuotiaana.

Aika menee eteenpäin huimaa vauhtia (totean jälleen haikeana) ja minä en vain tahdo pysyä mukana. Rippileiri päättyy tänään ja sunnuntaina juhlitaan. Vierailupäivänä viime sunnuntaina (leirilläoloa takana 4 päivää - mutta mulle aika oli kuin ikuisuus) aurinkoinen sää suosi ja oli niiiin ihana nähdä poikulia.

Hassua muuten, miten kaikki näytti niin pieneltä tuolla leirikeskuksessa...tosin omasta leiriajasta kyseisessä paikassa on jo kulunut 28 vuotta, joten liekö se mikään ihme?! Onneksi jotkut asiat säilyvät tässä kaupungissa *khömmm*

Pitemmittä puheitta kuvapläjäys riparipaikasta:

Kyllähän noissa kangasmaastoissa sielu lepää ;=) Mutta äidille kyllä käy, että saa pojan kotiin ♥ Minulla on ollut niin suunnaton ikävä *niisks* Pikkuvelikin nukkui isoveikan huoneessa muutaman yön... ei kyllä kuulemma ollut ikävä, mutta muuten siellä oli kiva nukkua *hih*

Nyt on pakko kammeta itsensä kokoon ja pestä muutamat (?) ikkunaruudut *yaks! Kuka tulisi avuksi, anyone?! Parin tunnin päästä lähdetään kirkolle vastaan leiriläisiä ja haetaan poika kotiin, nih.

Aurinkoista keskiviikkoa kaikille!