Ja valkeus tuli

taas... Täällä yksi ailahtelevainen naikkonen miehineen pisti taas maalisudit heilumaan ja teki sen mitä ei pitänyt never ever gonna tapahtuvan. Mutta - mielessä yksi alkuperäisistä sävyistä ko. huonekalussa ei antanut rauhaa ja niinpä koko pitkän (?) talven tuota tummuutta tuijotellen mieli muuttui auringon valon innoittamana. Enkä kadu, en! Vaikka tuo kattimatikainen yrittikin hangata vastaan meidän loistoideaa:

"Suojamuovia ette kyllä multa vie!!"

"Arvaa vaan, lähenkö täältä pois?! - EN!"

Ensimmäisen vedon jälkeen tiesimme olevamme oikeillä jäljillä.

Ukkini isän tekemää pöytää (alku)työstettiin taannoin täällä, jos muistanette. Täällä postaus lopullisesta tuloksesta, mutta toisin nyt sitten kävi. Tässä tämän päivän tilanne:

"Sit' mä oon tässä!"

Muutaman kerran tilan läpi käveltyäni aurinkoisella säällä - kaipasin aurinkolaseja ☺ Näin migreeni-ihmisellä valkeus aivan häikäisi...uskokaa tai älkää. Mutta tykkään tosi paljon enkä kovin hevillä palaa entiseen. Never say never, jep.

Tuo huone sinänsä on nyt niin mieleinen lattiaa lukuunottamatta, että saa toistaiseksi olla rauhassa. Isoimmat makeoverit on tällä haavaa tehty. 

Mitäs sanotte, sana on vapaa ☺