Puhuttiin jokin aika sitten pöytälampuista ja anopintekele siinä mainitsi, että olisi tarvetta. Kaapissa lojui joutilaana tuunaamani varjostin, joka miellytti. Mutta jalkaosaa oli vaille.
No-oh, silmät auki kirpparilla kokonaisen 1 käynnin verran ja heti nappasi. Mutta oli vääränvärinen - on se ihanaa, että muutkin tykkää valkoisesta ☺☺
Tuumasta toimeen ja suti käteen, niin johan muuttui sävykin. Enkä tietenkään muistanut ennen kuvaa, kun jo olin sutaissut sen valkoiseksi - sori. Jalkaosa oli (synkkä) tumma alunperin.
Ja tässä lopputulos sitten kuvin:
Kyllä tuosta lempimaalistani on moneksi ja sitä on niin helppo työstää. Kuivumisaikakin on niin passeli tällaiselle "tänne just nyt eikä huomenna"-tyypille.
Arvatkaa vain, olisinko pitänyt itselläkin, mutta eihän se sovi...ei olisi edes paikkaa löytynyt, kun en keksinyt mistä jo kotona olevasta olisin edes raaskinut luopua. Mutta - saahan noita tuunattu uusiakin - jopa niistä täällä olevistakin ☺ Ja saan kuulemma käydä kylässä moikkaamassa luovutettua kaunotarta *heh*
Hömpsin tömpsin, mä häivyn nyt työmaalle !
Moikka moi !
Kyllä on avoppi ☺ varmasti tyytyväisenä kaunokin kotiuttanut.
VastaaPoistaTok tok ☺
PoistaIhana lamppu ja vielä ihanampi termi "avoppi" - en ole ennen kuullutkaan. Avomallin anoppi kuullostaa jo ihan vanhanaikaiselta ;-D.
VastaaPoistaKiitos, Mallu ☺
PoistaAvoppi on itse nimensä "valinnut" ☺