Sateista lauantaita, mutta positiivisin mielin

Aamu valkeni räntäisenä, mutta plussan puolella kuitenkin ollaan. Nurmikkoa näkyvissä, jippii!

Lomaviikko on kulunut leppoisasti, kiirehtimättä ja omaan tahtiin, mikä on tehnyt siitä todella pitkältä tuntuvan viikon. Oi, kun näin voisi olla vaikka...joka viikko ;D

Paikallisen osto- ja myyntiliikkeen nettisivuilta bongasin viime viikolla kauan haaveillun puhelimen ja pitihän se Aseman laidalle saada, sillä oli kuulemma ollut Valtion rautateiden käytössä aikoinaan täällä kotikaupungissa! Pääsi siis melkein kotiin.

Mies tuumasi esikoiselle saapuessamme puhelin kainalossa kotiin, että käytiin sitten ostamassa uusi kännykkä. Jep, oikea Ericssonin Antique -malli. Mitäs tykkäätte?

Pehtoorilla! Haloo...haloo...kuka siellä?

 

 

 

Aikaisemmin tuossa puhelimen paikalla oli seuraavassa kuvassa näkyvä peili, joten se sai väistyä hieman sivummalle eteisessä. Joo ja mä asensin sen (peilin siis) ja nyt mies ei näe itseään siitä kuin kyykkimällä *heh* Enpäs ole oppinut aikaisemmista kerroista, mutta uskokaa tai älkää - mä yritin säätää sitä oikealle korkeudelle...

Tällainen pienempi E-malli löytyy meiltä pikkueteisestä, joku varmaan muistaakin tapauksen:

Ja, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, mikä vekotin seinällä roikkuu...tuo kyltti oli niin passeli tuohon...

Tarkoitukseni on aina päästä entisestä eroon, kun uutta hankitaan ja niin kävi nytkin. Kirpparimyynnit menivät yli odotusten ja oli ilo päästä vanhasta tavarasta eroon urakalla niin netissä kuin konkreettisesti myymällä itsepalvelukirpparilla. Hiphei!

Tunteen pitkäikäisyydestä ei ole tietoa, sillä viikon päästä täällä on pitkästä aikaa suurkirppari Kajaanihallilla...so...sitä odotellessa ja lauantaipäivää kulutellessa, kaunista viikonloppua kaikille!