Löhöilyä ja sulattelua

Kiitokset, lämpimät, kaikille jouluntoivotuksista! Olen niistä jokaisesta niin iloinen!

Tuulee ja tuulee, ei tee mieli pistää päätään ulos, sillä sehän saattaisi vaikka lähteä lentoon puhurin iskiessä. Ei, ei, mieluimmin vahtaan ikkunasta lähteekö kevytpeittoinen autokatoksemme lentoon ja kuuntelen, kuinka tuo pelottava ääni tunkee ilmastointikanavista sisälle.

Aamutuimaan tuli katsottua nauhoitettu kooste vuoden 2004 tsunamista eikä se yhtään helpottanut oloa. Kaikkea sitä ihminen lomallaan tekeekin ja vielä heti aamusta! Tosin vielä hirveämpää se on ollut heille, jotka kokivat sen. En osaa edes kuvitellakaan.

Joulunpyhät vietetty perheen ja läheisten kesken, syöty ja syöty...kinkkua ja suklaata...kuinkas sitä muuten kuluttaisi aikaa *hih* Olo on kuin syöttöporsaalla ja välillä on kylkiin pistänyt, niin että ahdistaa!  Kumartuminen ei kannata, sillä se ei onnistu, kun "jokin" ottaa vatsaan...eikun vastaan ;D

Aattona vanhemmat ja siskon perhe olivat meillä juhlistamassa joulua. Joulupäivänä käytiin koko sakki vanhempien luona nauttimassa jouluateria. Perinnettä ei passaa rikkoa, nyt mentiin vain toisinpäin.

Pörri on löhöillyt ja nauttinut olostaan. "Kinkku"-unet maistuvat hänellekin:

 

Sen verran sain eilen aikaiseksi, että sain aikaa sitten maalaamani taulunkehykset paikoilleen. Kuvat tulevat vielä vaihtumaan, vaikka ovat ne ihan hauskat noinkin. Olihan se seinä aikaa "vajaa" ja poikien kuvat saivat näin seuraa:

 

Olen "ahminut" niinikään kovasti täällä blogimaailmassakin ja löytänyt muutamia aivan ihania uusia blogeja, jotka on pitänyt kahlata läpi kertaheitolla. Olen ollut kuin lapsi karkkikaupassa!

Joo-o, tuuli yltyy ja peltikatto tärisee, samoin tämä kirjoittaja, joten häivyn takaisin ikkunaan tuijottamaan. Kyllä se siitä ohi menee...On tämäkin tapa aloittaa loma ;D

Pitäkäähän pipoista kiinni!