Menihän se viikko jo melkein...

Kyllä tämän viikon perjantaita odotettiin ja tulihan se sieltä vihdoinkin! Eka viikko töissä eikä vähempää olisi voinut...*heko heko* No, en tainnut aivan yksin olla töissä näiden mielipiteideni kanssa....Kyllä se siitä kuitenkin lutviutui, positiivinen ajattelu ei anna muulle myöten;D

Naurua riitti pitkin viikkoa, oli kyllä sinänsä todella mukava palata töihin iloisten kasvojen pariin!!! Rakas ex-työkamukin kävi työpaikalla moikkaamassa. Nautittiin munkkikaffeetkin kahvitauolla naapurikahvilassa. Oli ihana rupatella!! I will miss you...hän kun muuttaa jonnekkin (taisi olla Espoo ;) ruuhka-Suomeen pikkuhiljaa *nyyh* Onneksi on mailit (ja blogit :) keksitty.

Lisäksi puolet työviikosta on mennyt pienoisen flunssan pyrkiessä pintaan, mutta vielähän tuo on ollut vasta pientä kurkkukipua ja niiskutusta. Onneksi on viinimarjat mehustettu ja "viinitetty". Kyllä  ne nyt maistuu!

Esikoinen palasi koulunpenkille tämän viikon alussa, koska oli heti viime viikolla poissa koulusta hampaan oikomisleikkauksen vuoksi. Ruoan tulee olla soseutettua jonkin aikaa kitalaessa olevan ketjun vuoksi, mutta arvatkaa mitä....Ne olivat soseuttaneet koulussa hernekeitonkin!!! Äly hoi, missä luuraa maalaisjärki ;DDD Pyysin ruokalan tätejä soseuttamaan karhean ja "kovan" ruoan, jotta pureminen ei veisi aikaa eikä ketju tai leikattu haava-alue (2 sentin pituinen alue suoraan etuhampaiden takana) joutuisi koetukselle, but....No joo, pitänee seurata tilannetta ja jutustella jossain vaiheessa tarkemmin. Vuosi pitäisi jaksaa ketju ja "rautahäkkyrä" suussa tai toivottavasti vähemmän, riippunee hampaan oikeamisesta. Onneksi sydeemit eivät näy ulospäin, tuumaa nuori mies ;D

Viikko sitten sunnuntaina tuli käytyä siis yhdellä pihakirppiksellä ja nämä sieltä tarttuivat (ai, tarttuivat ihan !???) mukaan:

Iso, korkeaselkäinen tuoli, tuunattu jo valmiiksi ;D

Lasten vanha matkalaukku

Pesukommuutti. Päällä avattava kansi ja paikat vadille kannuineen,
nyt palvee toistaiseksi pöytätasona....pitähään ne viinitkin saada jonnekin...

Tämän ihanaisen puulaatikon sain ystävältäni, jonka kauniissa talossa "vierailtiin" hiljattain:

Tällainen se oli...

Tällainen siitä tuli..."sulattelin" yhden maalikerroksen pois,
puhdistelin/hioin enimmät vielä sekä lisäsin kahvat molemmin puolin.
Avot! Passeli pikkueteiseen tumppujen ym. säilytykseen.

Esikoinen sai tuta ensimmäistä kotsantunneista tällä viikolla ja niinpäs mekin saimme täällä kotona mahdollisuuden nauttia ihanista teeleivistä näin sunnuntaiaamupäivän kunniaksi:

Pikkuveli valvoo toimenpidettä ;D
Täytyy olla tarkkana...

Yllä: Ohje koulukirjasta.
Alla: Valmista tuli! Tuli kerralla isompi ja yksi iso versio ;D
Pitää osata soveltaa...

Olisipa kaikki sunnuntait tällaisia ;D

Pitäähän sitä normit sunnuntaituunailutkin tehdä ja aamulla saatoin loppuun hieman keskeneräisen projektin (takaosa oli maalattuna ilman tekstiä ja tauluja). Takkahuoneeseen taitaa tämä viritelmä päästä asustelemaan:

Nyt häivyn aurinkoon, takapihalle, lämpimään...taitaa olla niitä viimeisiä kesäpäiviä enää jäljellä!

Kaunista sunnuntaita kaikille !