Lähdetäänkö käräjöimään...

Sain tilaisuuden kuvata yhtenä päivänä kotikaupunkimme erästä historiallista rakennusta, Raatihuonetta ja kuvia tuli räpsittyä sitten oikein olantakaa sisätiloista. Vintillekin eksyttiin ja uumoiltiin, kestääkö lattia vai tullaanko ryminällä alas.

Tässä hieman historiatietoja rakennuksesta:

Keskustan vanhin rakennus on 1831 valmistunut raatihuone, joka on C. L. Engelin toimiston suunnittelema. Kaupunkilaiset saivat luvan ja taloudellisen avustuksen raatihuoneen rakentamiseen tsaari Aleksanteri I:ltä tämän vieraillessa Kajaanissa 1819. Raatihuone edustaa aikakautensa tyypillistä rakennustyyliä, empireä ja on yhä lähes samanlainen kuin valmistuessaan. 6-ruutuiset ikkunat vaihdettiin aiempaa suurikokoisemmiksi kolmiruutuisiksi T-karmi-ikkunoiksi 1900-luvun alussa. Samassa yhteydessä vaihdettiin alkuperäinen empiretyylinen ikkunoiden vuorilistoitus uusrenessanssityyliseksi ja rakennuksen nurkat koteloitiin pystylaudoin.

Ulkoväritys on aikojen kuluessa vaihdellut suuresti. Alkuperäinen seinien väri oli empiretyylille ominainen keltainen, ja listoitus oli valkoiseksi maalattu. Kunnostuksen (1985-1990) yhteydessä ulkoseinät saivat taas keltaisen värin, joka parhaiten korostaa sen luonnetta ja kytkee sen rakentamisajankohtaansa.

Tiloissa ovat toimineet mm. maistraatti, pormestari, raatimiehet, raastuvanoikeus, rahatoimikamari ja se on toiminut poliisimestarin työhuoneena, poliisien kansliahuoneena sekä kulttuuritoimistona. 

Mutta, jottei juttu käy liian pitkäksi, tässäpä kuvia:

Kuva Raatihuoneentorilta päin.

Astutaan sisään.

Kuvat huoneista.

Eikka ja Eikan perhe. Alimmat kuvat kuvattu tuolta kellon korkeudelta olevasta ikkunasta.

Tervetuloa vintille.

Vintin aarteita....

Nykyään taloa voi vuokrata kuka tahansa juhla- ja kokouskäyttöön ja rakennuksessa sijaitsee Elias Lönnrot -keskus. Talo on ollut suojelukohteena vuodesta 1988 lähtien, joten älytöntä kulutusta siellä ei suosita eikä se ole jatkuvasti avoinna yleisölle. Juhlijoidenkin on maltettava kunnioittaa talon ikää sitä vuokratessaan :D
Harmi, ettei keskustamme ole enää "edukseen", sanoisinko rumasti. Osa kauniista puutaloista on purettu aikoinaan modernimman (*ja pah*) tieltä, osa taloista on ollut oikeasti purkukuntoisia. Joku voi olla kanssani eri mieltä ihan vapaasti. Kaiholla katselen kauniita kuvia kaikesta entisestä, tosin entisellä mutavellitorilla en silti tykkäisi tallustella, mutta nuo talot ja rakennukset....niissä on ollut sitä jotain! Tai sitten minä olen muuten vain vanhaksi tulossa ;D

Kuvat mieheni mummon arkistoista 1930-luvulta.

Mukavaa torstaita kaikille ja kiitokset tuhannesti teille ihanille kommentoijille edelliseen postaukseen!
Kirsikalle, lämpimästi tervetuloa lukijaksi!