Lyhtyjen juhlaa

Pikkuhiljaa pitää viritellä ajatusta ulkovalaistukseen, lyhtyjen muodossa. Millään ei suostuisi pienet aivot uskomaan, että kesästä on luovuttava (tai olisi jo aikaa sitten pitänyt). Märkää ja pimeää - yaks, että mä vihaan tätä vuoden aikaa...

Lyhtykaupoilla on tullut käytyä - kirppareilla lähinnä. En ole markettien megavalikoimia vielä ehtinyt vilkaista.

Peräkonttikirpparilta löysin aarteen ja tuunattavatkin versiot. Ekassa on tarpeeksi harakkamaista kiiltoa ripauksella ruostetta:

Tuunattavat versiot oli sitten tylsän teräksiset, joten pistin maalaten ne osat. Ihastuin näissä noihin lasikupuihin. Parin euron ostos ja ripaus spraymaalia, simple diy:

Torilta ostin jo kesällä tämän uusvanhan jalallisen komeuden. En tiedä maltanko täysin luonnon armoille pistää vai pidänkö kuistilla:

Elokuussa innostuin vielä ostamaan parit kasvit koristamaan terassin kupeessa olevaa lyhtypylvästä. Ja pientä kasvua olen havainnut, joten ei ihan hukkaan mennyt nuo ostokset, joissa hädin tuskin oli alussa elämää (kuvat otettu pari viikkoa ostosta):

Ja kukintaa nyt. Ympäriltä alkaa levinneet nauhuksen lehdet olla syötynä, muutoin on ihan nättiä vielä ☺

Ja nyt jännäämään saadaanko Arska esille tänään. Olisi nimittäin jo aika. Kaksi sadepäivää on aivan liikaa tällaisena kesänä.

Ihanaa viikonloppua kaikille !!

Voihan piika sentään

Tämä mäntyinen pikkuinen joka tytön (?) unelma löytyi viikonlopun kierrokselta. Kotona oleva isompi ruskea versio ei houkuttanut maalaamiseen, vaan olin jo pitempään etsinyt sopivampaa projektia uhria.

Puuvalmis ja hyväkuntoinen. Kassalle siis, kiitos.

Ai mikä ennen -kuva?! Mä mitään sellaisia ota, saatte vapaasti kuvitella. Tällainen siitä tuli (ja meni) jollekin pikku tytölle ☺

Takavasemmalla touhusin näitä *eheh* eli sillä aikaa, kun peilin maali kuivui, sipaisin uudet pinnat näihin naulakoihin:

Ja kun täällä somessa ollaan, mitä moninaisimmilla apuvälineillä milloinkin, niin pitäähän ne kissatkin opettaa. Joillekin blogin lukijoille voi olla tuttu tämä vanhempi tapaus aikoinaan. Ja tottakait nuorinkin kattimatikainen piti opettaa myös näille tavoille. Lemmy toimi tutorina:

Lemmy miettii: "Mitähän tästä tulee...?!"

"Että täh...?!"

"Mikä se siellä liikkuu ?"

"Mä saan sen."

"Kala siellä ui."

Hiiri juustossa saa tassut kuitenkin liikkumaan ☺

Loppupeleissä tuo vekotin (=tabletti) sitten lentelikin pitkin lattiaa...piti ottaa pois...ja pitää taukoa. Nyt se on niin nähty, ettei vähempää voisi kiinnostaa ☺ Miten tämä sama saataisiin toimimaan ihmislapsilla ☺

Mennään taas kohti loppuviikkoa. Moi moi !!

Naisten kyydissä

Extemporekruisailu Vaalan ihmekylään sisustussiskojen kera, mitä muuta sitä lauantaipäivänä voi tehdä.... Ei mitään. Eikä mua kahta kertaa tarvii pyytää noiden naisten mukaan varsinkaan.

Matka taittuu hetkessä, naurun ja pulppuavan puheen saattelemana.

Vaikkei Vaalassa kuormapäivä ollutkaan, ei se pettänyt taaskaan. Pientä kivaa kaapattiin mukaan...nooh, joku osti parit tuolitkin - kuis sitä muutoin.

Kyyti oli mitä mainioin....

Meille lähti mukaan tämä ihanuus Pänikästä & Piirongista:

Samoin tämä ihana vanha luokkakuva ko. liikkeestä:

Ja tämä ihanuus (onhan se joulukin sieltä kuitenkin taas tulossa....) Antiikkikirpparilta:

Ai niin ne tuolit, miten ne saatiin?! No, tosi yksinkertaisesti ☺ Hädässä ystävät tunnetaan (ja eikun menoksi):

Kiitokset vielä kyydistä ja ennen kaikkea seurasta kaikille mukana olleille naisille !!

Otetaanhan uusiksi jälleen.

Tänä aamuna laiskotti, tein muutaman tuunauksen (=maalauksen) ja sitten katteltiin Taavin kanssa telkkua. Ulkona on mitä ihanin syksyinen auringonpaiste, jospa sitä sinnekin vielä malttaisi tämän päivän nimissä.

Iloa päivään !

Tukea sitä olla pitää

Ruokatuntikirppistely tuotti tulosta. Ilmankos se kutina oli mennä lyhkäisellä ruokiksella (ja täydellä vatsalla) vielä kirpparille norkkumaan. Niin vain jalat (pyörä) sinne vei.

Puuvalmiit pinnat ovat suuressa suosiossani eritoten, kun niihin voi helposti iskeä pensselillä kiinni. Ja nyt, kun tätä ihmemaalia - tosin pieniä purkkeja vielä - saa "lähikaupasta", piti kokeilla uutta sävyä. Soft sand. Yhtä ihana kuin muutkin vaaleat sävyt ☺

Keittokirjatelineen kannoin mukanani kotiin ja samalle iltaa työstin sen. En malttanut odotella vapaita, mitä sitä aikaa tuhlaamaan...

"Mallailin" ensin ruokailuhuoneeseen matkalaukkuvuoren päälle...

Erilaisilla valokuvilla, sillä niitä olin ehdottomasti päättänyt siinä päällä pitää. Jotenkin passaa tuon tekstin kanssa yhteen.

Välillä hoilattiin virsiä (tai jotain). Tuli mieleen nuottiteline, mutta nuotit puuttuivat.

Kunnes eräänä iltana (tänään itseasiassa) nakkasin olohuoneen ikkunalaudalle kahdan vanhan kapan väliin ja that's it - for now:

Muttei ilman valokuvia:

Nyt sitten jännätään, kauanko se tuossa ehjänä ja pystyssä pysyy ennenkuin Tasmanian tuholainen kokeilee kävellä yli ☺ Pitänee pitää valot sammuksissa, sillä ne saattavat houkutella pikkuisen lähemmälle tutustumiskäynnille. Päiväsaikaan meillä on toistaiseksi ollut "Pääsy kielletty" olohuoneeseen, on sen verran menoa ja meininkiä 3 kissan juostessa välillä jaloissakin.

Taavi kantelee foliopalloa tuoden sitä heittäjälleen pikkuhiljaa. Hyvä koira, eikun kissa ☺ Kiva leikki illan ratoksi, jotta uni maistuu. Välillä juostaan laserpisteen perässä niin, että hengästyttää. Pörri tosin on aikas pelottava jyrätessään pitkää käytävää kynnet raapien laminaattia ☺ Silloin tekee mieli väistää.

Että raaps raaps vaan! 

Se on kuulkaas viikonloppua! Oikein mukavaa sellaista kaikille tänne kurkkiville ☺